"Melkein kaaduit mutta pysyit pystyssä! Hyvä!"

Takaisin arkeen! Ei kyllä tykännyt kroppa eikä mieli kun herätyskello pamahti soimaan aamulla puoli 7. Eihän siinä muuten mutta kun kaverin bussi tulikin vasta 12 pintaan yöllä asemalle ja en sitten jotenkin saanut kunnolla unta ennen kahta... No, tänään varmasti sitten nukuttaa!

Arjen lisäksi tänään alkoivat myös yliopistoliikunnat. Menin kaverini kanssa steppilautojen ja painojen kanssa  jo etukäteen liikuntasalin ovelle odottamaan yleisöryntäystä, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Koko EasyStep-tunnilla oli ehkä korkeintaan 10 ihmistä! En ole ikinä ollut niin tyhjässä salissa... No, parempi näin, eipähän ollut tungosta. Ehkä kaikki muut liikkujat halusivat jotain muuta vuoden alkuun (lue= pumppia). Oma tuntini meni kuitenkin tosi hyvin ja uskoisin huomenna takapuolessa ja reisissä tuntuvan. Askellukset eivät olleet vaikeita (joka on hyvä minulle, jolla ei pää ja jalat vain toimi yhteen) ja koska lauta oli ykköstasolla, jaksoin myös tehdä kaiken juuri niin kuin pyydettiinkin. Olen kyllä aika ylpeä. Tunnin päättäneet pienet lihaskuntoliikkeet varmistivat sen että huomenna on pakko päästä Coreen ja venyttelytkin rentouttivat. Aika nappitunti siis! Harmittaa tosi paljon etten pääse normaalisti koulun takia nimenomaan tuohon helppoon versioon. Mua itseäni ei hävetä yhtään mennä jollekin alkeistunnille, sillä itseäni vartenhan minä siellä liikun. Tänäänkin kompastuin lautaan kerran ja ohjaaja jopa huomioi tämän mikkiin puhuessaan (sanoi toki kannustavia sanoja), mutta itse en kokenut sitä häiritseväksi ollenkaan. Minä jumppaan itseäni varten ja en vain jaksa miettiä mitä joku takarivin takapiru kompasteluistani ajattelee. Tärkeintä on ettei luovuta!

Nyt suihkuun ja sitten kauppaan hakemaan ruokaa. Tänä iltana voisikin sitten ottaa ihan rauhallisesti (loppuviikoksi on näköjään taas kasaantumassa jos jonkilaista ohjelmaa...) ja katsoa vaikka vain telkkaria. Maikkarin Helppo elämä näyttää ainakin alkavan alusta, ja sitä voisi vaikka vilkaista!