i choose to be healthy and happy

Takana onnistunut Core-tunti ja paljonpaljon hyötyliikunnaksi laskettavaa ympäriämpäri juoksentelua kampuksella! Olin kahdeksasta kymmeneen luennolla ja sen jälkeen olenkin vain haahuillut ja kävellyt ympäriinsä, Mattilanniemestä kampukselle, kampukselta keskustaan ja takaisin ja vielä kerran takaisin... Askelia on tänään tullut ainakin otettua!

Core-tunti oli tosiaan ihan hyvä. En ennen ollut ollutkaan tämän ohjaajan pitämällä tunnilla enkä esimerkiksi pitänyt voimatankoa ikinä kädessäni. No, nyt 4 kilon sellainen on tuttu niin käsissä kuin käsien takanakin! En tosiaan ikinä ole käynyt esimerkiksi pumpissa ja näin käyttänyt voimailuun jotain tankoa. Pumppia oon harkinnut mutta ajattelin että menen sitten vaikka syksyllä, jos alkaisi taas ne PumppiStart- tunnit ja oppisin vaikka sen tekniikankin... Core-tunnista kuitenkin vielä sen verran että tänään huomasin miten tein oikeasti kyljissä töitä nimenomaan kyljillä enkä yhtään kaulalla. Se oli aika jännää, koska yleensä hakkaan kyllä menemään leuka edellä ja muu kroppa tulee sieltä perässä sitten kun ehtii... Tänään niin ei käynyt. Jaksoin myös olla 2-tason lankussa (eli nilkat ylhäällä mutta polvet maassa) koko sen ajan, mitä ohjaajakin oli (toki tietysti kokonan ilmassa ja välillä käsiliikkeitä tehden). Pieni ylpeys itsessäni poistuin salista! Huomenna olisi tarkoitus mennä myös Coreen ja niin myös perjantainakin. Tulee lihaskuntoakin sitten tälle viikolla ihan riittävästi. Perjantain tunnille menemiseen vaikuttaa kyllä myös ihan huippuohjaaja!

Laitetaan vielä tämän päivän aterioinnitkin kun mieli tekee!

• ruispuuroa, pensasmustikoita, persimon-hedelmä
• salaattia, tonnikalaa, kidney-papuja, tomaattia, kurkkua, siemensekoitusta, appelsiinilohkoja
• banaani

Ja nyt sitten suihkun jälkeen

• kanaa, raejuustoa ja wokkivihanneksia
• maitorahka, pensasmustikoita, ruisleipä juustolla, kurkulla, salaatilla ja tomaatilla

Nyt sitten sinne suihkuun! Sielläkin on nykyään mukava käydä kun oikeasti on aihettakin!

helppoa ja niiiin hyvää

Maailman paras iltapala: puolikas acokado, katkarapuja, raejuustoa ja sitruunamehua. Ah ♥

"Melkein kaaduit mutta pysyit pystyssä! Hyvä!"

Takaisin arkeen! Ei kyllä tykännyt kroppa eikä mieli kun herätyskello pamahti soimaan aamulla puoli 7. Eihän siinä muuten mutta kun kaverin bussi tulikin vasta 12 pintaan yöllä asemalle ja en sitten jotenkin saanut kunnolla unta ennen kahta... No, tänään varmasti sitten nukuttaa!

Arjen lisäksi tänään alkoivat myös yliopistoliikunnat. Menin kaverini kanssa steppilautojen ja painojen kanssa  jo etukäteen liikuntasalin ovelle odottamaan yleisöryntäystä, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Koko EasyStep-tunnilla oli ehkä korkeintaan 10 ihmistä! En ole ikinä ollut niin tyhjässä salissa... No, parempi näin, eipähän ollut tungosta. Ehkä kaikki muut liikkujat halusivat jotain muuta vuoden alkuun (lue= pumppia). Oma tuntini meni kuitenkin tosi hyvin ja uskoisin huomenna takapuolessa ja reisissä tuntuvan. Askellukset eivät olleet vaikeita (joka on hyvä minulle, jolla ei pää ja jalat vain toimi yhteen) ja koska lauta oli ykköstasolla, jaksoin myös tehdä kaiken juuri niin kuin pyydettiinkin. Olen kyllä aika ylpeä. Tunnin päättäneet pienet lihaskuntoliikkeet varmistivat sen että huomenna on pakko päästä Coreen ja venyttelytkin rentouttivat. Aika nappitunti siis! Harmittaa tosi paljon etten pääse normaalisti koulun takia nimenomaan tuohon helppoon versioon. Mua itseäni ei hävetä yhtään mennä jollekin alkeistunnille, sillä itseäni vartenhan minä siellä liikun. Tänäänkin kompastuin lautaan kerran ja ohjaaja jopa huomioi tämän mikkiin puhuessaan (sanoi toki kannustavia sanoja), mutta itse en kokenut sitä häiritseväksi ollenkaan. Minä jumppaan itseäni varten ja en vain jaksa miettiä mitä joku takarivin takapiru kompasteluistani ajattelee. Tärkeintä on ettei luovuta!

Nyt suihkuun ja sitten kauppaan hakemaan ruokaa. Tänä iltana voisikin sitten ottaa ihan rauhallisesti (loppuviikoksi on näköjään taas kasaantumassa jos jonkilaista ohjelmaa...) ja katsoa vaikka vain telkkaria. Maikkarin Helppo elämä näyttää ainakin alkavan alusta, ja sitä voisi vaikka vilkaista!

raukea sunnuntai

Tänään olo tuntui jo normaalilta ja lähdin jo aamusta (tai no, mulle aamusta eli 12 pintaan) lenkille. Heitin 1,5 tunnin reippaan kävelylenkin Lutakko-Mattilanniemi akselilla ja teki kyllä hyvää! Kun viimeisenä kahtena päivänä ei ole työntänyt nokkaansa edes kotiovesta ulos, tuntuu jo tuollainen vähän yli viiden kilometrin pyrähdys mukavalta.

Ruokailut on tänään mennyt hyvin. Ylipäätäänkin mä epäilen, ettei ruokailut tule olemaan mun ongelma tässä projektissa: kunhan pysyn poissa baareista ja krapulamätöistä. Tämän päivän ruoat onkin siis ollut tähän mennessä

• maitorahkaa ja mansikoita
• sipulikeittoa, raejuustoa, ruisleipää ja avokadoa

Lisäksi ajattelin vielä syödä tofua ja wokkivihanneksia ja iltapalaksi pari hedelmää.

Huomenna alkaa normaalielämä ja koulu. Pitkästä aikaa siis myös Sonaatin ruokapadat kutsuvat! Mielenkiintoista onkin alkaa soveltamaan lautasmallia myös kouluruokailuun: enää ei lapetakaan puolta lautasta täyteen makaronia ja kastiketta vaan ajatellaan vähän linjojakin... Illalla sitten EasyStep. Tästä se lähtee!

Nyt kavereita! Ensin opiskelukaveri tulee poikaystävänsä kanssa kylään, sitten tulee toinen kaveri vierailulle ja yöllä sitten majoitan vielä kolmannen kaverin sohvalleni. Ihana nähdä taas ihmisiä sairauden jälkeen!

kuvia hoikasta ja pöhöttyneestä neidistä

Päätin laittaa muutaman kuvan itsestäni tänne blogiin. Ne saavat teidätkin hahmottamaan, missä oikein mennään.

Ensimmäinen kuva on 2011 joulukuulta, jolloin olin kesällä laihduttanut ja kiinteyttänyt itseäni melko epäterveellisinkin keinoin. Tuossa kuvassa olen saanut jo muutamia kiloja takaisin, mutta hyvältä minä näytän siinä silti, vaikka hame vähän pömpöttääkin. Paino oli varmaankin suunnilleen 53 kiloa. Toinen kuva on penkkariviikolta ja siihen kroppaan (ja painoon, 55 kiloa) olin silloin erittäin tyytyväinen. Nyt en esimerkiksi mahdu tuohon violettiin hameeseen sitten millään. En mitenkään. Myös abiristeilyllä pitämäni hame ei nykyisin mene kiinni. Se on hämmentävää, koska kilot tulivat oikeasti tosi varkain. Sinä iltana kuin tuo kolmas kuva on otettu, tajusin ensimmäistä kertaa miten maha pömpöttää. Ja sehän pömpöttää. Ja niin myös vanteet vyötäröllä... Tässä vaiheessa en enää edes uskaltanut vaa'lla käydä, mutta kuvasta päätellen voisi painon kuvitella olevan suunnilleen siellä 65 kilossa. Viimeinen lenkki oli kun menin marraskuun lopussa ostamaan itselleni uutta pikkujoulumekkoa ja M-kokoinen vaate puristi joka paikasta ja paljasti levähtäneet selkäläskit. Se oli kauheaa. En ole ikinä itkenyt sovituskopissa, mutta silloin se oli lähellä. Lähdin kotiin (luonnollisesti ostamatta mitään), vedin päälleni yo-juhlien jatkoilla pitämäni mekon huomaten senkin näyttävän käsivarsista aivan järkyttävältä - ainakin verrattuna siihen miltä ne joskus näyttivät. Tuo viimeinen kuva on otettu niistä samaisista pikkujouluista. Mulla ei ole ollut ennen kaksoisleukaa. Nyt näköjään on.

Tässä ei ole kyse isoista asioista, mä tiedän sen. En missään nimessä pidä itseäni lihavana enkä sitä olekaan, mutta en vain viihdy tässä nykyisessä kropassani sitten yhtään. Lisäksi minulla on nykyisin tosi paha olla. En ole ollut elämäni aikana kaikista tervein, taustalla on ollut niin astmaa, kasvainta kuin munuaistenkin kanssa pelaamista. Jo näiden asioiden takia minun pitää syödä terveellisesti ja oppia liikkumaan säännöllisesti. Terveys on minulle tärkeämpää kuin ulkonäkö, mutta tietysti toivon sen kiinteytymisen ja laihtumisen tulevan sen terveyden mukana.

do you really need the Big Mac?

Iltalehti on tehnyt vertailun Suomen tuhdimmeista hampurilaisista ja samalla kerännyt kalorimääriä purilaisista ylipäätään. Itse en ole ikinä ollut kauhea pikaruokaloiden suurkuluttaja, mutta varsinkin nyt syksyllä niissä tuli (kännissä, lähinnä Mäkkärissä) pyörittyä ihan liikaa. En syö punaista lihaa, joten aika usein olen syönyt joko KasvisFeastin ja joskus harvoin McChickenin ateriana. Useammin kuin kerran olenkin sitten napannut ne isot ranskalaiset humalaisen suolantarvetta tyydyttämään. Tunnesyöjänä olen myös muutaman kerran hakenut uuden McFlurry Marsin oikein kovaan masennukseen. Syksyn aikana kokeilin myös Hesen tarjontaa (kana-ateria, vaniljapirtelö, Välimeren kana-ateria, ranskalaisia ja paprikadippiä,,,) ja Subwayn tonnikalasubin vedin sitten aina krapulaan. Yhden kerran päädyin myös ABC:lle syömään -mitäs muutakaan- kuin kasvisateriaa. Kaikkiin aterioihin on luonnollisesti kuulunut sekä ranskalaiset sekä limppari. Ei siis ehkä mikään ihme, että keräsin sen 10 kilon etupressun tuohon mahan kohdille pelkästään syksyn aikana.

En halua laskea kaloreita, mutta melkein kyllä itkettää kun miettii miten olen itseäni koko syksyn ylensyöttänyt ja tönkkösuolannut. KasvisFeast- hampurilaisessa on 490 kaloria ja 26 grammaa rasvaa. Ateriaan kuuluvissa ranskalaisissa on 114 kaloria ja rasvaa peräti 17 grammaa. Limpparia ja sen sisältämiä sokerimääriä en halua edes ajatella. Hesburgerin kanahampurilaisessa (pelkässä hampurilaisessa!!) on peräti 684 kaloria ja rasvaa yli 40 grammaa. Myös yleisesti terveellisempänä vaihtoehtona pidetyn Subwayn patonkien kalorimäärät nousevat pilviin jo siinä toisessa kysymyksessä, "juustolla ja paahdetaanko". Kuinka moni oikeasti muka sanoo ettei sitä juustoa? En minä ainakaan. Kevyesti laskettuna minunkin 30 sentin tonnikalasubini kalorimäärä alkaa huitelemaan siellä aika lähellä tonnia. Vaikka se aika usein tällöin olikin mun päiväni ainoa "iso" ateria, on se silti aivan liian paljon.

On sanomattakin selvää, etten mä voi jatkaa näin. Olen lähes joka viikko käynyt jossain pikaruokalassa syömässä ja mua suoranaisesti hävettää. Olen saanut kotoa niin hyvät opit terveelliseen ja hyvään ruoanlaittoon, etten ymmärrä mitä mulle oikein tapahtui siinä vaiheessa kun sain oman asunnon avaimet käteen. Menetin kontrollin täysin ja elin kuin pellossa. En ole ikinä syönyt näin paljon pikaruokaa kuin mitä olen viimeisten kolmen kuukauden aikana itseeni ahtanut. Onneksi tajusin sen kuitenkin ajoissa ja nyt voin muuttaa ruokavalioni suuntaa takaisin siihen, mitä se vielä oli lapsuudenkotona asuessa: terveellistä, täyttävää ja yksinkertaisesti minulle parempaa.

Lähteet: McDonalds, Hesburger ja Subway

mahatautiset terveiset

Viime päivät olen koomaillut aika lahjakkaasti kotona ärhäkän vatsapöpön kourissa.. Torstaiaamuna kävin pienellä 3 kilsan ylämäkialamäkikävelylenkillä, mutta illalla viiden aikaan vatsakipu oli niin kauhea, etten päässyt sohvalta enää ylös. Soitin ensiapuunkin siinä vaiheessa kun kaikki oli tullut pari kertaa ulos heti syömisen jälkeen (sairastan ensimmäistä kertaa yksin kotona). Ilmeisesti äkäistä vatsatautia on liikkeellä muuallakin. Eilen keitin itselleni mustikkakeittoa puolittamalla tämän ohjeen. En ennen ollut tehnyt mustikkakeittoa itse ja se kyllä näkyi: perunajauhot jäi vähän valkoisiksi klönteiksi koko sopan päälle... Sokeriakin laitoin vähän vähemmän kuin ohjeessa kerrottiin (yhden ruokalusikallisen), mutta ihan hyvältä tuo silti maistui. Olen siitä onnellisessa asemassa, että mulla on koko jenkkikaappini pakastinosa täynnä marjoja (vadelmia, mansikoita, tavallisia mustikoita, pensasmustikoita, mustia viinimarjoja, punaisia viinimarjoja...) eikä mun tarvitse onneksi niitä kaupan pussikamoja ostaa.

Tätini heitti minulle iltapäivällä ovenraosta vähän ruokaa ja loppuillan ateriointini koostui sitten Gefiluksen appelsiini-porkkanamehusta, maustamattomasta vissystä, kahdesta pehmopalasta juuston kanssa sekä kupillisesta luonnonjogurttia kera pakastetuiden pensasmustikoiden. Aika erilaista kuin mitä yleensä syön: mehuja juon tuskin koskaan ja vaaleankin leivän olen jättänyt kokonaan pois. No, nyt toipumispäivänä juon ja syön noita vielä, mutta huomenna takaisin ruotuun! Eilen illalla päänsärkykin oli jo melkoinen (varmasti osittain tuon syömättömyyden vuoksi) ja tänään on jo pakko saada jotain vähän kiinteämpää alas. Ajattelin aloittaa lemppariaamupalallani eli maitorahkalla ja viinimarjoilla. Nam!