lomailua

Kotoilupäivät lapsuudenkodissa jatkuu. Eilen kävin äidin kanssa reippaalla 40 minuutin lenkillä yrittäen saada niitä hiilaripöhöstä johtuvia nesteitä liikkeelle. Myös vettä olen juonut aika reippaalla kädellä ja vessassa on saanut taas tuosta. Nyt mulla on kuitenkin taas motivaatiota! Kyllä tämä unelmakeho ja hyvän olon tavoittelu vielä onnistuu.

Eilisen ruokailut meni suurinpiirtein näin

10.30 kaurapuuroa, raejuustoa, mustikoita, kourallinen pähkinöitä (cashew, manteli)
12.00 lohta, raejuustoa, salaattia, kurkkua, pari mandariinin palaa
14.30 vadelmia, mustikoita, raejuustoa
17.00 papu-porkkana-soijerouhemuhennosta, täysjyväriisiä salaattia, kurkkua
20.00 smoothie (soijajogurtti, puolukkapuuro, banaani, pensasmustikoita), ruisleipä (levite, juusto, kurkku)

Raejuusto loppui tuohon iltapäivän välipalaan ja nyt olen yrittänyt proteiinia saada tuosta soijajogurtista. Kyllä siinäkin sitä jonkinverran on. Papumuhennosta tein kolme annosta ja kaksi niistä lähtee mun mukaan kotiin Jyväskylään. Ensi viikolla ei tarvitsekaan stressata ruokailuista niin paljon kun siellä on pakastimessa jo valmiina kasvissosekeittoa ja lisäksi ajattelin vielä tänään vääntää linssipataa mukaan otettavaksi. Mä olen nyt päättänyt että kaivan ne proteiinit itselleni vaikka mistä, sillä uskon sen puutteen olevan syy näille mun hallitsemattomille hiilarinmättökohtauksille. Vaikka saa olla tyytyväinen etten mässytä pullaa ja vaaleaa leipää, aion päästä irti myös tästä tumman hiilarin aiheuttamasta pöhöstä. Tästä se taas lähtee!

ihmetystä

Ompahan taas ollut viikko. Mä selkeästi tarvitsen selkeät rytmit elämälleni jotta yksinkertaisesti jaksan ja pysyn jotenkin raiteilla. Tuntuu että kaikki on mennyt päin puuta sieltä viime perjantaista lähtien kun sain sen ensimmäisen näkkäriahmimiskohtauksen. Sen jälkeen olen lähes joka ilta tehnyt samanlaiset överit, joko niillä näkkäreillä tai ruisleivällä. En ymmärrä yhtään mistä tämä kaikki johtuu.

Lisäksi tällä viikolla luovutin liian monta kertaa. Keskiviikkona en mennyt toiseen jumppaan ja torstaina sekä perjantaina skippasin molemmat suunitelmissa olleet lenkit. En jaksanut, olin väsynyt. Toki se oli ihan totta, olin nukkunut huonosti ja juonut alkoholia ja huoh. Mä en ymmärrä miksi juon kun se ei sovi mulle vaan yhtään. Olen tässä syksyn aikana kännipäissäni sotkenut koko elämäni niin lahjakkaasti etten ymmärrä miksi jatkan juomista silti. Joo, se on hauskaa ja kaveritkin tekee niin, mutta minä en ole kaverini. Tuntuu että mun tekemisillä ratkaisuilla on aina jokin suurempi vaikutus mun elämään ja yleensä se on huonompi.

Olen nyt lapsuudenkotona ja täälläkin mua vähän ahdistaa. Täällä syödään niin eri tavalla kuin miten minä nykyää syön. Raejuustoa on viikonlopuksi koko nelihenkiselle perheelle pieni laktoositon purkki (ja minä syön se verran yhdeksi välipalaksi, puhumattakaan raejuustosta puurossa ja ruoan kera...), rahkaa ei ole ja salaattia tehdään pieni kipollinen kaikille jaettavaksi. Lisäksi se salaatti on pahaa ja siinä on pelkkää salaattia, ei mitään muuta. Pilkoin tänään omaan annokseeni melkein puolikkaan kurkun ja sain ouduksuvia katseita. En ottanut kalan ja raejuuston kanssa perunaa vaan pelkkää salaattia. Join litran vettä yhteen putkeen. Minua tuijotettiin ja mua ahdisti. Eilen etsin pähkinöitä iltapalaksi ja käteeni osui vain suklaalla kuorrutettuja versioita. Jääkaapissa ei ole mitään mitä syön kotona. Mä en oikeasti vain tiedä mitä teen.

Tämä on kauhea angstipostaus ja syykin on selvä. Kävin jostain kumman syystä täällä kotona vaa'lla ja se näytti lähes 62 kiloa. Meinasin pudota polvilleni siinä hetkessä. Näkki- ja ruisleivillä voikin sitten ilmeisesti lihoa.

Millainen tammikuu minulla oli?

Eilinenkin ilta oli hyvä. Tarjolla oli maistuvaa mozzarella-viinirypäle-sipulisalaattia, mozzarellatikkuja, lihansyöjille nakkeja ja muuta lihaa sekä lohkoperunoita ja patonkia. Kastikkeita unohtamatta. Itse söin hyvällä ruokahalulla ison kasan salaattia, yhden tikun sekä kolme pientä kauhallista lohkiksia. Ja kyllä maistui hyvältä. Tuossa tapaamisessa merkityksellistä oli nimenomaan seura ja kyllä jäi ruoka ja alkoholi täysin toiseen rooliin eilisiltana. Join lasin skumppaa sekä tuopit siideriä ja lonkeroa, kun nyt ilmaiseksi sai. Ja omatunto ei kolkuta yhtään. Olen vetänyt niin tiukasti koko alkuvuoden, että ihan hyvä välillä syödä esimerkiksi noita lohkoperunoita.

Miten alkuvuosi on muuten mennyt? Mun mielestä tosi hyvin. Olen liikkunut 17 tuntia tässä kuussa ohjatusti tai lenkillä käyden ja kahvakuulaillen kotona. Olen tuohon määrään äärimmäisen tyytyväinen, koska tammikuu on ollut mulle myös tosi kiireinen ja liikuntaa on oikeasti saanut suunnitella. Olen kuitenkin nähnyt että minä pystyn, minä voin ja samalla tiellä aion jatkaa tässäkin kuussa.

Ruokailutkin on menneet pääasiassa hyvin. Nyt viimeinen viikko on tosin ollut vaikeaa ja ruisleipää on tullut mätettyä napaan enemmän kuin napa sallisi, mutta tämäkin on vain opettelua. Olen myös miettinyt menemistä ravintoterapeutille, jotta saisin tämän ahmimiskierteen loppumaan. Tein sitä silloin kun en ruokailujani miettinyt ja nyt teen sitä kun mietin. Tiedän tämän johtuvan proteiinin saamisen ongelmista, mutta minä en vain tiedä, mitä parempaa tässä itse tekisin. Siksi olisi mukavaa, jos joku sanoisi hetken että millä tavalla minun pitäisi syödä. Herkuista sen verran, että en ole tässä kuussa syönyt yhtään karkkia, leipomusta tai sipsiä. Tai no kaksi lettua katkraputäytteellä söin kyllä kun kaverin isä niitä teki, mutta muuta en ole syönyt. En ole varsinaisesti lakkoillut, mutta ei vain ole tehnyt mieli. Ateriarytmi on ollut niin hyvä kuin vain olen syömään ehtinyt. Parantumista on tapahtunut erioiten aamupalassa: olen syönyt puuroa joka aamu.

Veden juontini on myös lisääntynyt huimasti. Pidän pulloa nykyisin mukana aina ja en osaa edes olla ilman sitä enää.

Alkoholia join kolme kertaa. Yhden kerran oli hirmuisessa kännissä ja join todella paljon (noin 8 annosta) ja nämä kaksi muuta kertaa olivatkin sitten 1-3 annoksen seurajuomia. Ihan hyvin meni siis senkin osalta. Ensi kuussa ryyppäjäisiä on enemmänkin ja itse aion myös nauttia niiden tarjoiluista. Välttämättä en vain juo niin paljon kuin ennen: huomaan että viina nousee nykyisin niin helposti päähän etten tosiaan tarvitse tuota 8 annosta...

Paino on noussut 400 grammaa tässä kuussa. En hätäile, koska todennäköisesti se oikeasti on lihasta. Painon mittailua jatkan edelleen keskiviikkoisin ja kerran kuussa tänne tulee myös ilmestymään kuvia edistymisestäni - tai edistymättömyydestäni. Kuva tulee 5. päivä helmikuuta. Sitä odotellessa!

Miten teidän tammikuu meni?

herkutteluako?

Eilinen ilta meni oikein mallikkaasti. Minulla oli hauskaa ja se on pääasia! Oli hyvä tuulettaa päätä vähän. Join baarissa yhden siiderin ja kotona maistelin hieman kavereiden alotusjuomia. Kopparbergin lakkasiideri on vain niiiiin hyvää etten kestä!! Pitää kysyä mummolta viikonloppuna, olisiko pakkasessa vielä jäljellä lakkoja. Niistä saisi ihanaa piristystä aamun puurolautaselle!

Koska eilen meni myöhään ja olen nukkunut viime yönä vain 4 tuntia, en viitsi tänään oikein reuhtoa itseni kanssa. Ajattelin ensin että lähtisin lenkille, mutta todennäköisesti kuukahtaisin sitten joskus kuuden-seitsemän aikaan totaalisesti ja se ei nyt tänään käy. Mulla on ainejärjestön hallituksen kokous ja tarjollahan siellä on "ilmasta viinaa ja ilmasta ruokaa". Viime vuoden listalla oli kuuleman mukaan ollut mozzarellatikkuja, kanawingsejä, vihersalaattia, patonkia... Ja ilmaista siideriä ja kuohuvaa.


Aion syödä tukevasti ennen lähtöä. Mun taitaa yksinkertaisesti olla vähän pakko, koska pelkän sen herkuttelun repeävän käsistä täysin jos jätän päivälliseni tuon illan varaan. Lisäksi Sonaatti oli tänään epäonnistunut täydellisesti kasvisruoissaan: tarjolla ja oli riisivihannespaistosta ja kookoskermakastiketta. Missä proteiini?? Ei ollut ei. Siksi on parasta syödä kotona kunnolla sekä välipala (rahkaa) että päivällinen (suunnittelin munakasta). Ehkä mielihalut eivät sitten nouse niin koviksi iltaa kohden.

iltamenoja

Tähän asti meni hyvin. Sitten tuli neljä ruisleipää juustolla ja oivariinilla. Ei ehkä ihme että se paino nousee.

Nyt viinirypäleitä ja sitten partyilemaan ystävien kanssa. Kerran sitä mies täyttää 21 vuotta!

huono päivä - taas.

Sain tänään taas hylkäyksen kesätöistä. Pääsin viimeiselle kierrokselle ja olin lopussa se toinen, joka jäi ilman paikkaa. Tai mistäs minä tiedän, onhan se mahdollista että niin vain sanotaan ettei hakijan itsetunto murskaannu kokonaan. No, mulla se on onneksi ollut murtuneena jo aika pitkään. Menin tänään Coreen ja siinä vaiheessa kun kuminauhani näytti katkeamisen merkkejä, päätin että nyt on parempi lähteä vain kotiin ja hautautua peiton alle. Tein ohjelman loppuun ja nyt istun kotona sohvalla.

Kiersin myös kaupan kautta. Jääkaapista puuttui raejuustoa ja kurkkua, lisäksi banaanit oli loppu. Jos kyseessä olisi entinen minä, olisin ostanut myös karkkipussin, suklaalevyn ja sipsipussin. Nyt ostin luumuja (nekin loppui) ja viinirypäleitä. Olen itsestäni ylpeä. Vaikka tällä hetkellä mikään muu ei onnistu, niin ainakin pystyn kontroilloimaan omaa syömistäni. Ja mielummin vedän vaikka luumuähkyt kuin karkkiöverit. On niiden ravintosisällössä kuitenkin jotain eroa.

Illalliseksi teen tonnikala-katkarapusalaattia. Sekaan menee lehtisalaattia, kurkkua, viinirypäleitä, minitomaatteja, raejuustoa ja saksanpähkinöitä. Pakko olla hyvää.

punnitus 3

Paino 58,4 kiloa. Mä en ymmärrä. Pitäiskö mun lisätä aerobista?

16.1 58 kg
23.1 58,2 kg
30.1 58,4 kg