Ompahan taas ollut viikko. Mä selkeästi tarvitsen selkeät rytmit elämälleni jotta yksinkertaisesti jaksan ja pysyn jotenkin raiteilla. Tuntuu että kaikki on mennyt päin puuta sieltä viime perjantaista lähtien kun sain sen ensimmäisen näkkäriahmimiskohtauksen. Sen jälkeen olen lähes joka ilta tehnyt samanlaiset överit, joko niillä näkkäreillä tai ruisleivällä. En ymmärrä yhtään mistä tämä kaikki johtuu.
Lisäksi tällä viikolla luovutin liian monta kertaa. Keskiviikkona en mennyt toiseen jumppaan ja torstaina sekä perjantaina skippasin molemmat suunitelmissa olleet lenkit. En jaksanut, olin väsynyt. Toki se oli ihan totta, olin nukkunut huonosti ja juonut alkoholia ja huoh. Mä en ymmärrä miksi juon kun se ei sovi mulle vaan yhtään. Olen tässä syksyn aikana kännipäissäni sotkenut koko elämäni niin lahjakkaasti etten ymmärrä miksi jatkan juomista silti. Joo, se on hauskaa ja kaveritkin tekee niin, mutta minä en ole kaverini. Tuntuu että mun tekemisillä ratkaisuilla on aina jokin suurempi vaikutus mun elämään ja yleensä se on huonompi.
Olen nyt lapsuudenkotona ja täälläkin mua vähän ahdistaa. Täällä syödään niin eri tavalla kuin miten minä nykyää syön. Raejuustoa on viikonlopuksi koko nelihenkiselle perheelle pieni laktoositon purkki (ja minä syön se verran yhdeksi välipalaksi, puhumattakaan raejuustosta puurossa ja ruoan kera...), rahkaa ei ole ja salaattia tehdään pieni kipollinen kaikille jaettavaksi. Lisäksi se salaatti on pahaa ja siinä on pelkkää salaattia, ei mitään muuta. Pilkoin tänään omaan annokseeni melkein puolikkaan kurkun ja sain ouduksuvia katseita. En ottanut kalan ja raejuuston kanssa perunaa vaan pelkkää salaattia. Join litran vettä yhteen putkeen. Minua tuijotettiin ja mua ahdisti. Eilen etsin pähkinöitä iltapalaksi ja käteeni osui vain suklaalla kuorrutettuja versioita. Jääkaapissa ei ole mitään mitä syön kotona. Mä en oikeasti vain tiedä mitä teen.
Tämä on kauhea angstipostaus ja syykin on selvä. Kävin jostain kumman syystä täällä kotona vaa'lla ja se näytti lähes 62 kiloa. Meinasin pudota polvilleni siinä hetkessä. Näkki- ja ruisleivillä voikin sitten ilmeisesti lihoa.
Veikkaan että kyseessä on vaan voimakas turvotus, sekä näkki- että ruisleivässä kun on paljon hiilareita sekä kuituja, jotka varsin turvottavat överiannoksena. :)
VastaaPoistaÄlä panikoi, eri vaa'at voi näyttää ihan eri lukemia :) Käytä vain ainoastaan yhtä ja samaa vaakaa mittarina niin saat realistisen kuvan siitä onko paino pysynyt samana vai ei :)T.www.salaattikulho.blogspot.com
VastaaPoistaNiin varmaankin. Katsellaan nyt keskiviikkona miltä se paino näyttää, silloin käyn seuraavan päivän vaa'lla. Ehkä ne kuitukilot on silloin jo kadonneet!
VastaaPoistaToi juominen on kyl paha. Mulla oli syksyllä ihan samanlainen meno, join ja join ja join ja tein ihan ihme stuntteja aina (...) ja sitten kömmin laskuhumalassa kotiin ja suoraan jääkaapille ja ihmettelin miksi vaakalukemat vaan kasvaa. Mutta ei se painonnousu ollu ehkä se pahin, vaan se, että mulla ei ollut millään tavalla hyvä olla sen jälkeen - joo, joskus oli tosi kivoja baari-iltoja, mutta siihen koukuttui: kerran kun jäi yksi biletyskerta väliin, aloin pelätä että nyt jään jostain paitsi.
VastaaPoistaPiti käydä pohjalla ja tajuta että haluan muutoksen: ilman yletöntä bilettämistäkin pärjää :D