Vihdoin kotona! Vaikka lapsuudenkotona on kiva käydä, on silti ihanaa tulla kotiin. Täällä pääsen liikkumaan ja syömään sillä tavalla miten haluan, saan valmistaa itse ruokani ja syödä rahkaa vaikka kolme purkkia päivässä jos mieli tekee. Lapsuudenkotona se ei aina olekaan niin yksinkertaista. Onneksi kotikotonakin voi kuitenkin lenkkeillä (sitä tehtiin tänään koko perheen kanssa) ja venytellä. 15 min + 25 mim venyttelyt viikonloppuna = check!
Tänään käväisin mummon ja papan luona iltapäiväkahveilla. Pöydässä oli tarjolla pipareita, pullaa, kääretorttua, mustikkapiirakkaa, lakkoja... Ja minä pysyin ruodussa ja söin ihanan pienen palan syntisen hyvää mustikkapiirakkaa sekä ison kasan lakkoja. Voi että se oli hyvä. En ole syönyt pitkään aikaan mitään leivonnaisia ja tuo mustikkapiirakka ja se että söin VAIN sen yhden palan... Se oikeasti kertoo että jotain muutosta on tapahtunut. En vetänyt napaa täyteen herkkuja vaan varauduin jo etukäteen ottamalla ennen lähtöä kouraani kasan pähkinöitä sekä vetämällä kotimatkalla banaanin nassuuni. Minä varauduin ja onnistuin siinä.9.00 ruispuuroa, pensasmustikoita, soijajogurttia
12.00 kanaa, ohrapaistosta, lohta, kurkkua, suolakurkkua
14.00 cashewpähkinöitä, manteleita
16.00 mustikkapiirakkaa, lakkoja
17.30 banaani
19.00 papu-porkkana-soijarouhemuhennosta, täysjyväriisiä, salaattia, kurkkua, tomaattia, raejuustoa
Iltapalaksi syön ehkäpä vielä maitorahkan, viinirypäleitä sekä ruisleivän kurkulla, juustolla ja salaatilla. Paljoltahan tämä kaikki näyttää, mutta ei siinä mielestäni liikaa ole. Toivon että tällä tavalla syömällä saisin siirrettyä ne ahmimiskohtaukset historiaan ja muutenkin tekemään ruokailuistani järkeviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti